Eilen radiosta tuli digitestamenttia käsittelevä keskustelu, josta innostuin aihetta syvempi miettimään, peilaten omalle kohdalle. Digitestamentti kertoo läheisille ohjeet ja toimintatavat sähköisten palveluiden käytöstä ja laitteiden ja digitaalisten tiedostojen jatkokäytöstä henkilön kuollessa.
Viisikymmentä tuli jo vuosi sitten mittariin ja ikää tulee lisää nopeammin, kun mitä nuoruus haihtuu muistikapasiteetista. Olen vähitellen alkanut uskomaan, etten ehkä sittenkään tule dallaamaan täällä ikuisesti, joku tai jotkut joutuvat lopulta kaikki miljuunat salasanani selvittämään.
Lienee aika laatia digitestamentti.
Sitä nimeä tässäkohtaa käytään niihin keinoihin, jolla kuolemani jälkeen digitaaliset jäljet löydetään sekä poistetaan tarvittaessa erilaisista järjestelmistä. Etenkin näin yksinyrittäjänä olen pohtinut asiaa myös siltä kantilta, miten neuvoisin oman yrityksen osalta löytämään kaikki tarvittavat salasanat – pankkiyhteydet – sovellukset – laskutustiedot ja kirjanpidot, siten että lopuista velvollisuuksista voi vielä suoriutua. Jos säilytän niitä itsekkäästi pelkästään pääkuoren sisällä, tai täysin piilotettujen salasanalitanioiden takana, on pesänselvittäjillä lähes mahdoton tehtävä käsissään. Jäisin ikuisesti kummittelemaan digitaalisesti.
Ensimmäisenä digitestamenttiin kirjaisin kaikki tärkeimmät salasanat. Ne voivat hyvin olla koottuna yhteenkin paikaan, esimerkiksi erillisessä salasanasovelluksessa, kuten esim. LastPass, johon tietysti kirjaudutaan omalla master-salasanalla. Sovelluksen kehittäjät hoitavat sen tietoturvapuolen. Vallan pätevä keino on myös perinteinen ruutuvihko, joka taatusti on hakkereiden ulottumattomissa. Mutta se viimeisin ”portti” olisi aina luovutettava jollekkin läheiselle, luotettavalle henkilölle, tai tehtävä selväksi mistä näihin tietoihin pääsee käsiksi. Sillä se sinun pääkuoresi ei enää tarpeen tullessa niihin kysymyksiin vastaile.
Piruja seinällä
Itse olen ratkaissut asian juurikin erillisellä salasanasoftalla, jonka master-salasana on sekä puolison, että luotettavan ylläpitäjän hallussa. Näin pesänselvittäjät pääsevät kiinni kaikkiin digitaalisiin järjestelmiin, johon olen tietojani syöttänyt. Yksistään puolison varaan en tässä kohtaa myöskään laskisi, koska potentiaalisin ”yhteiskuolema” voi sattua esimerkiksi liikenteessä juurikin puolison kanssa. No nythän maalataan jo piruja seinälle…
Tavallisen työssäkäyvän tai eläkeläisen jälkiselvittelyyn helposti ajattelee riittävän sen, että sulkee puhelinliittymän ja ehkä sähköpostin – mutta nehän ovatkin ne vihoviimeiset liikkeet, jotka pitää säilyttää koko pesänselvityksen ajan. Lähes kaikkiin sovelluksiin kun pääsee kirjautumaan sähköpostin ja kännykän avustuksella. Pankkitiliäkään ei kannata sulkea ennen kuin kuoleman jälkeen on tullut ensimmäinen veroilmoitus, jossa oikeasti ei ole enää mitään verotettavaa tuloa, saatikka saatavaa palautusta. Sillä jos pankkitili puuttuu, on palautustenkin nostaminen taas työn takana, vaikka olisitkin se ainoa perijä.
Suosittelen rinnakkaiskäyttäjiä
Sosiaalisen median tilit osaavat olla myös kinkkisiä poistettavia ilman käyttöoikeutta. (Taannoin taistelin ison korporaation kanssa oman tilini palauttamisesta, kun sen omine hyvineen olivat netistä poistaneet, kirjoitin aiheesta Some kaatui). Tästä oppineena laadin myös sosiaalisiin tileihin luotettavat ”rinnakkaiskäyttöoikeudet”. Jos omat oikeudet katoaa/kaatuu – on sillä luotettavalla rinnakkaiskäyttäjällä vielä mahdollisuus päästä asetuksiin käsiksi. Samaiset henkilöt voivat tilini poistaa myös kuoleman jälkeen.
Yrittäjät murheet
Sitten tulee se yksinyrittäjä. Mistä selvitetään laskutettavat, laskutetut, perittävät sekä mihin tulisi ilmoittaa keskeneräisistä töistä – etteivät ne enää luultavammin valmistukkaan. Kuinka monelle asiakkaalle yrittäjän poismenosta olisi syytä ilmoittaa? Kirjanpitäjäkin tietää yrityksen asiat yleensä vain siihen edelliseen palautettuun kirjanpitoon saakka. Tämä osio osaakin sitten olla aika laaja selviteltävä, yrityksestä riippuen. Samaiseen am. salasanasoftaan olen kirjannut erillisen ohjetiedoston, jossa kerron vapaalla sanalla vinkkejä mitä löytyy mistäkin, missä järjestelmissä ja millä sanasanoilla yrityksen asioita olen hoitanut. Alkaen ihan siitä miten yrityksen koneisiin kirjaudutaan sisälle. Siltikin tuntuu, että joku tulee vielä arkkua koputtamaan, että mitenkäs tässä tapauksessa toimisit 😊
Omaisuus
Erinäisen omaisuudenkin kartoittaminen voi olla työlästä. Mieti mitkä omaisuudet/velat selviää kätevästi pankin kautta, ja toisaalta mitä tuntemattomia varastoja/halleja/metsäpalstoja sinulta löytyykään, joiden aarteista kukaan ei tiedä mitään. Voisiko omaisuudenkin kirjata johonkin ylös, ja vielä parempi, laatia lopultakin se testamentti – jos haluat tarkalleen määritellä kenelle mitäkin jää. Itsellä ei erilliselle testamentille ole tarvetta, mutta kevyesti listattuna nuokin varallisuudet/velvollisuudet voi kirjata vaikka sinne salasanasoftaan, jolloin ”arkkua” on helpompi alkaa pöyhimään.
Kyseenalaista onkin, kuinka turvallista kaiken tiedon on olla yhden master-salasanan takana. Sovelluksen tietoturvatietoihin kannattaakin perehtyä huolella jo ennen valintaa. Se piirongin laatikkoon sujautettu vihko kun saattaa olla kuitenkin se kaikkein suojaisin säilytyspaikka, hakkerit ei yllä ja perinteistä voroa ei kaikki raapustellut vihkot kiinnosta. Valitse siis vapaasti itsellesi se toimivin paikka, kunhan muistat tämän kertoa sille ”potentiaaliselle pesänselvittäjälle”.
Isommissa yrityksissä salasanakäytännöt onkin sitten pohdittava firmakohtaisesti. Voisin kuvitella että jo alkaen kahdenkin henkilön yrityksessä olisi oltava jollakin tasolla tietoinen, mitkä asiat ovat pelkästään sen työkaverin salasanojen takana. Sen voisi luokitella jopa liiketoimintariskiksi, jos tietoihin pääsemistä ei ole varmistettu mitenkään. Siitä aamukahville puheenaihetta.
Jokaisen ”dallaaminen” tällä pallolla loppuu joskus. Mitä jos aloitettaisiin se varautuminen jo tänään, jopa sellaisella skenaariolla ettei huomista enää olisi?
Haaveilua
Pienessä päässäni olen haaveillut sellaisesta, pankkiturvallisuustason sovelluksesta, jossa ihmisen koko elämä voisi olla kokonaan yhdessä paikkaa. Sovellus jossa esimerkiksi erilaisin kysymyksin ohjattaisiin vastaamaan tärkeimpiin ”kuoleman jälkeisiin” kysymyksiin. Tilin käyttö opeteltaisiin/aloitettaisiin jo kouluikäisenä ja sitä täydennettäisiin pitkin matkaa, elämän eri muutoksissa, niin varallisuuden, velkojen kuin perillistenkin osalta. Virkatodistuksetkin tupsahtaisi sinne valmiiksi jo siinäkohtaa kun muutokset elämässä tapahtuu, eikä niitä tarvitsisi sitten selvitellä jälkikäteen arpomalla eri hiippakunnista. Sinne voisi laittaa ihan kaiken em. digitestamentin ja vaikka mitä muuta tietoa, ehkä tietoturva-asiantuntijoiden mielestä liikaakin, mutta mihinkä tässä maailmassa luottaisit jos et pankkiturvallisuustasoon?
Millä perustella viranomaistiedot muutenkaan on niin hajallaan. On kelaa – työvoimatoimistoa – terveydenhoitolaitosta – verottaja – pankit – vakuutusyhtiöt jne. jokaisessa oma järjestelmänsä vaikka kaikissa käsitellään sitä yhtä ja ainutta ihmistä. Eri tahojen kirjautuminen voisi olla yksinkertaisesti vaan siihen omaan alueeseensa avoin, mutta ihminen – se näkisi kaiken tietonsa yhdestä paikkaa ja voisi jo eläissään pitää niitä ajan tasalla helpommin. Sovelluksessa olisi tietysti oma osionsa niihin kuoleman jälkeisiin toiveisiin, hautajaistoiveet, hoitotahdot, elin- ja omaisuustestamentit jne. Jolloin järjestelmä puhuisi puolestasi myös kuoleman jälkeen. Tilin käyttö- ja lukuoikeus aukeaisi valtuutetuille pesänselvittäjille kuoleman jälkeen.
Uskon että käyttäjäkuntaa löytyisi, ihan meistä kuolevaisista.
Kummittelua riittää
Lopuksi muutamia muistinkuormittajia, missä kaikkialla olet luultavasti mukana, salasanan ja/tai pankkikirjautumisen takana. Nämä kaikki jäävät kuolemasi jälkeen kummittelemaan.
pankit ja pankkikortit, paypal, mobile-pay, -näiden käyttöön puhelin, pädi, tietokone tai vaikka kello. Vakuutusyhtiöt, eläkeyhtiöt, sijoitusyhtiöt, sähköyhtiöt, vesiosuuskunnat, työvoimaviranomaiset, ammattiliitot, trafi jne. Blogit, yhdistys-sivustot, nettisivut, sosiaalisen median tilit kuten esim. fase, insta, linkedIn, youtube, twitter, pinterest, tiktok, snapchat, whatsapp, google-tili jne. jne. Omaposti, nettitauto, tori, huutonet, veikkaus jne. Digilehdet, katsomo, yle, suoratoistopalvelut jne.
huh huh.
Yrittäjillä oheisten lisäksi erilaiset lisenssit ja muut alihankkijoiden tilaustunnukset, kiinteistöjen ja liiketilojen verkkosivustot, laskutus ja kirjanpitosoftat, palkanlaskennat, tietokoneet ja tiedonsiirtosovellukset, arkistot, nettisivustot, verotunnukset, asiakastunnukset, kurssitunnukset, postin palvelut, verkkokaupat, asiakastieto, tietoturvasoftat, elisa/telia/dna, joko riittää, – kukkulan kuninkaaksi vielä y-tunnus.
Sinulta voi löytyä todellakin vielä monta muutakin, kaikkea ei voi edes muistaa.
