Olen siirtynyt Saimaan saareen, jossa majailen toivoakseni noin kolme kuukautta. En laiskottele kesää aurinkotuolissa, vaan toimisto (eli koneet) muuttivat mukanani. Kohteessa on sähköt ja nettikin toimii, tolppien siintäessä mantereella silmin nähtävissä.
Teen töitä pitkin kesää, mutta ympäristö ja veden välitön läheisyys rauhoittavat tilannetta siten, että koen olevani enempi lomalla töistä huolimatta. Kesä on satunnaisten töiden viitoittamaa, niinpä sitä loma-aikaakin jää.
Yrittäjänä tulonlähteeni on tekemäni työ ja sitä on tehtävä riittävästi, että yritys pysyy pystyssä jatkossakin. Tässä helpottaa kohtalaisen vaatimaton elämäntyylini. Henkilökohtaista velkaa ei ole paljon, joten kuluerät siltä osin ovat pieniä. Yritykselle en ole velkaa ottanut, vaan koneiden uusimiset ja kehitystyö rahoitetaan myymällä työtä. Kulurakenne siis rahoitetaan kevään ja syksyn sykleinä, jolloin työtä on paljon, todella paljon. Voisin sanoa, että elokuun ja kesäkuun välisenä ”talvena” ei vapaa-päiviä vietetä.
Myyn siis aikaa elämästäni, samalla tavalla kuin palkkatyöntekijäkin. Yrittäjänä sitä pitää vain myydä enemmän, kattaakseen nuo muut velvoitteet, jotka työntekijältä puuttuvat.
Syksyn mittaan investoin koneisiin ja koulutuksiin, näin pysyn itse – sekä laitekanta pysyy ajantasalla. Kun taas kevätkaudella varmistan, että kesän hiljaisempina kuukausina on kiinteitä menoja varten maksuvalmius. Ne verot, eläkemaksut, nettiyhteydet ja puhelinkulut erääntyvät myös kesäisin. Lisäksi yrityksellä on oltava liikkumavaraa, että isotkin alihankintatilaukset pystytään maksamaan, ennen kuin asiakasta voidaan laskuttaa. Yrittäjyys siis vaatii varautumista.
Tienaan elantoni tekemällä sitä mistä tykkään ja se riittää, sillä ne onnistumisen ilot ovat jotakin, mitä vien hautaankin mukanani. Olen yrittäjäperheestä ja -suvusta, ja meille se omillaan toimeen tuleminen on ollut kunnia-asia jo pienestä pitäen.
Ai niin, mainittakoon tarkennuksena, että kesämökki ja tämä saari ei ole Painajaisen hankkimaa, vaan puolisovalinnan mukanaan tuomia ns. avioliiton etuja, -ja se on se munkki!
