Oikukas elämä - kirjan kansi

Oikukas elämä – pokkari

Sisuksen suunnittelu

Kirja on mainio ehdokas pokkarikokoon ja siitä taitettiinkin käteen mukava 130×190 mm. Tavoitteemme oli sellainen koko, jota on kevyt käsitellä myös pitkällään lueskellen. Sisukseen huomioitiin sellainen pistekoko, joka riittää hieman vanhemmallekkin väestölle, tässä fontissa (Minion Pro Regular) fonttikoko on 12 pistettä. Riviväliksi peräti neljä numeroa suurempi, jolloin silmä hahmottaa seuraavan luettavan rivin kevyesti. Teksti jaoteltiin 21:een lukuun. Uusi luku sekä uudet kappaleet alkavat aina vahvennetulla ensisanalla, jolloin (romaanille tyypilliselle pötkömäiselle tekstille) saatiin lisää ilmaa ja ilmettä.

Näkymässä muutat kirjan alupuolen sivut.
Kirjanmerkki, esilehti ja ensimmäinen tekstisivu.

Kannen suunnittelu

Kirjan aiheesta, vanhainkodin asukkaista ja elämästä ammentaen, kanteen valikoitui pariskunta, jonka molemmat hahmot toteutettiin erikseen tekoälyllä. Promptissa määriteltiin rouwasta iloinen ja miehestä hieman vakavampi, jopa mörököllimäinen hahmo. Koska aiempi elämä sekä vanhainkodissa asuttu aika kietoutuvat toisiinsa myös kirjan tarinoissa, vedettiin kannen päälle seittimäinen verkko, jonka takaa hahmot maailmaansa katsovat. Kirjan esilehdiksi valittiin pirteä keltainen, niihin ei tullut painatusta, vaan tehtävänä on toimia puhtaasti piristävänä elementtinä. Kannen väritykseksi valikoitui vanhahtava keltainen ja puhdas punainen halkoo pokkarin selkää kuin sydän.

Oikukas elämä – Willa Werkkaisen tarina kirjan saa tilattua kirjailijan nettisivuilta marttimalinen.fi

Kirjailija kertoo:
Tässä kirjassa olen kulkenut muistojeni kirkkailla rannoilla pyydystäen verkkooni ihmisten sieluja. Viimein verkkoni oli täysi ja repeämäisillään. Jotkut sielut olivat mustia, toiset vaaleita. Aivan valkeita näin vain muutamia. Ne kaikki värähtelivät verkkoni pauloissa, koettaen kertoa tarinaansa menneestä elämästään. Keitä oikein olivat palvelutalo Willa Werkkaisen asukkaat, mitä he halusivat vielä elämältään? Vieläkö heillä oli unelmia, vai elivätkö he enää vain muistikuvissaan?
”Muistan yhä vieläkin vahvat käsivartesi ja raamikkaan vartalosi keinuttamassa minua tanssi­lavalla valssin pyörteissä. Olimme silloin nuoria ja kuunsilta loi valoaan järveltä hymyileviin, levollisiin kasvoihisi. Silloin kätesi olivat vahvat ja varmat. Nyt kätesi ovat voimattomat ja hauraat, mutta yhäkin korvaamattomattoman tärkeät.”

Tutustu kiinteähintaisiin taittopalveluihin hinnastossa.