Tähän koostan mielestäni oleellisia asioita joilla koostetaan helppokäyttöinen lehtipohja InDesign ohjelmaa hyötykäyttäen, toistuvasti ilmestyville lehdille.
Runko
Ensitilassa määritellään koko lehteä koskevat asetukset, eli lehden koko, ja marginaalit, muut mahdolliset apulinjastot kuten rivirekisteri, sivunumerot sekä muut mahdolliset toistuvat logot ja kuviot.
Tätä perusmasterpohjaa sitten monistetaan osin poikkeaville aukeamille, esimerkiksi kansille omansa, jossa ei ole sivunumerointia ja asettelu voi olla hyvinkin erilainen. Tai yksinkertaisemmillaan voi olla erillaisia palstamääriä erityyppisille tai arvoisille artikkeleille, sekä värikoodein eroteltuja osioita lehdessä. Ilmoitussivut on myöskin hyvin tyypillinen, eri masterpohjaa käyttävä sivu.
Kun runko on kasassa keskitytään lehden kirjasimiin. Tehdään tyylit kaikille toistuville elementeille kuten otsikot, väliotsikot, nostot, leipäteksti, sisennetty leipäteksti, ensirivin sisennys, listattu leipäteksti, angfangityyli jne. Näissä kussakin on tarkat määrittelyt fontista, sen koosta ja rivivälistä, fontin väristä, palstan tasaus-asetuksista sekä tavutuksesta.
Kannattaa aloittaa koostaminen perusleipätekstistä ja monistaa tyyliseikat seuraavaksi tyyliksi, johon muokataan vain siihen tulevat poikkeukset. Näinollen kun myöhemmin päätetäänkin tehdä joku peruslaatuinen muutos leipätekstiin, se päivittyy myös kaikkiin sitä tyyliä pohjana käyttäviin ”alatyyleihin”.
Huomio tyyleihin
Otsikoista tärkein on mielestäni väliotsikkotyyli, joka rakennetaan rivirekisteriä noudattavaksi rivimääriensä mukaisesti. Väliotsikko kun voi olla aina yhdestä rivistä jopa neljään riivin pitkä riippuen palstan leveydestä. Sitä pidemmät kannattaakin jakaa jo useamman palstan levyiseksi. Isoissa otsakkeissa voi sitten hullutella mielensä mukaan, tai sen mukaan millainen tila leipätekstin ja kuvituksen jälkeen käytettäväksi jääkään. Usein määrittelen otsikkokoon, värit ja muut hullutukset manuaalisesti vasta muun artikkelin paikotuksen jälkeen. Toki isollekkin otsikolle jonkinlainen perustyyli tehdään, jossa on tietyt asetukset valmiina. Väliotsikollekkin voi asettaa tavutuksen, että se mahtuu kapeaan palstaan näkyville, mutta usein poistelen turhat tavutukset näkyvistä taiton siistimisvaiheessa.
Merkkityylejä tehdään sitä mukaa kun tarvetta ilmenee. Esimerkiksi tietyn linjauksen mukaiset lihavoinnit ja kursivoinnit. Merkkityyli on kätevä myös korostamaan nettisivu ja sähköpostilinkkejä leipätekstistään erottuvaksi.
Sitten meillä on vielä objektityylit, voi määritellä valmiiksi esimerkiksi kuvien kehysten ulkoasun, viivoitusten ulkoasun, tai taulukoiden eri määrityksiä. Kuullostaa isotöiseltä aluksi, mutta helpottaa jatkotyöskentelyä valtavasti. Etenkin kun lehteä tehdään useamman kerran vuodessa, vuodesta toiseen.
Värivalikoimaa
Näitä tyylejä rakentaessa on jo varmasti törmätty myös väreihin. Niitä luodaan joko sitämukaa kun tarvetta ilmenee, tai väripalettiin voi luoda valmiiksi kaikki kyseisen asiakkaan graafisten ohjeen mukaisen kokoelman. Yleisimmin värit poimitaan pantonen kartastosta, cmykiksi värillistä lehteä taitettaessa, mutta tarpeeseen voi tulla myös pms-värit, eli ns. purkkivärit. Jos esimerkiksi yrityksen logo tarvitsee olla tarkalleen tietyn sävyinen, on pms-kartasto edelleen se varmin tapa toistaa väriä. Huomioi että Pms-värit tuotetaan offset-painossa, jos tuotteesi on diginä painettava, käyttää tulostin oletusarvoisesti aina cmyk-värimaailmaa.
Rgb-värit tai html-värit eivät kuulu painomaailmaan, ja puhdasta taittoa tehdessämme tarkistetaan aina värien asetukset. Muista tämä myös valokuvien ja grafiikan osalta jo natiivitiedosto-vaiheessa. Kun käännät värimaailman rgb-stä cmykkiin, voit jo ruudulla nähdä suurenkin eron väreissä, cmyk-avaruus kun on huomattavasti rgb-tä suppeampi. Tämä ero tulisi yllätyksenä painetussa tuotteessa, ja sitä emme tietenkään halua.
Pohjatyöt palkitsee
Nyt kun perusasiat on laitettu kohdilleen, voimme alkaa työstämään sisältöä. Koko tämän ison työn hyöty maksaa palkkansa tässä vaiheessa. Voin ottaa uuden artikkelin, sijoittaa tekstit suoraan tarkoitukseensa palstoitetulle sivulle, pasautan koko tekstin ensitilassa sisennetylle leipikselle (eli pakotan kaikki lähdetekstin mahdolliset tyypitykset ja fonttivirheet pois), jonka jälkeen tarvitsee vain nipsautella poikkeavat tyylit paikoilleen, ensirivi, angifangi, väliotsikot ja voela! -tekstit on käsitelty. Lukuunottamatta tavutuksen tarkistusta jonka teen aina kaikille teksteille, johtuen siitä että suomen kieli sisältää tolkuttomat määrät yhdyssanoja, joiden tavuttaminen ”oikein” (yhdys-sanoiksi) parantaa luettavuutta.
Visua kuvilla
Hieman helpompaa on pelautua kuvien ja graafiikoiden kanssa. Niitä voi siirrellä ja venytellä mielinmäärin vielä taitossakin, kunhan muistaa että vain vektorigrafiikka oikeasti kestää tolkuttoman skaalauksen, kun taas pikseligrafiikan kanssa käy niin että pikselit tulevat jossakin kohtaa näkyville tai painuvat tukkoon. Mutta ei tietenkään meillä, koska käytämme vaan oikeaan kokoonsa määriteltyä valokuvaa ja viimeistelyvaiheessa teemme vain pieniä rajauksia tai skaalauksia. Kaikki kuvakehykset saa yhtäläisiksi yhdellä napsautuksella objektityyleistä ja poikkeavuudet helppo käsitellä suoraan ohjauspaneelista.
Kokonaisuus hahmottuu
Loppu onkin vaan nautintoa ihanan sisällön parissa. Kun olet tehnyt kaikki tyypitykset ja asettelut, mieti vielä mikä on artikkelin tärkein sanoma, voisiko sitä korostaa vielä lisää ja miten. Tärkeintä lehdessä on luettavuus. Tarkista että tekstit asettuvat sivulle mukavasti, selkeästi, ja kuvilla tehdään lisää näyttävyyttä tai näkyvyyttä niille tärkeille asioille, fiiliksille, jota artikkelilla halutaan ilmaista. Lukijalle, lukijalle, lukijalle.
Tarvitsetko apua InDesignin kanssa. Minä voin auttaa, tarvittaessa jopa siinä omalla työpisteelläsi.
Tutustu myös InDesignin lisäosaan InCopyyn ja sen hyötyihin.
